Speksausta ja tilannekatsausta

Hoplaa!

Tänään taisi tulla 11 kuukautta täyteen tuosta olkapään leikkauksesta ja mitä tuon käden kuntoutumiseen tulee, niin tilanne näyttää ihan hyvältä. On tässä tullu pari kertaa käytyä Kuopion skeittihallilla ajamassa bmx:llä. Ainakin se on tullut huomattua, että kaikenlainen tuntuma pyörällä ajamiseen ennättää kadota reilun vuoden mittaisessa ajotauossa. Mutta eipä tuolla ole kauheesti väliä ollut. Pääasia, että koittaa pitää hauskaa. Näin kevään kynnyksellä maltan tuskin odottaa, että pääsisi jo ulos ajamaan. Etupäässä nyt tuonne Kuopion trailseille ja myös sinne Ouluun betonia halaileen.

Riding is hard

Muistakaa lapset, vanhana kaatuminen sattuu.

Paikat hajalla #523

Jokainen kaatuu joskus. Joskus siitä selviää parilla naarmulla tai ruhjeella mutta joskus ylös pyörän päälle nouseminen kestää kuukausia tai ehkä jopa vuodenkin. Nyt kävi näin.



Omalla kohdalla tämä kaatuminen tapahtui dirtillä. Linjalla, jota olen ajanut lukemattomia kertoja siinä loukkaamatta itseäni. Kaatumisen syynä on yleensä virhearvio siitä tulevasta tilanteesta minkä tulet sekunnin kymmenyksen jälkeen suorittamaan. Tällä kertaa oli liian vähän vauhtia ja liian paljon pumppia nokalta, minkä syystä eturengas jäi vastapattiin ja lensin itse pää ja olkapää edellä alastulon yli flätille. Tuloksena AC-luksaatio gradus 3. Lääkäriki sanoi, että pidät sitä kättä kolme viikkoa vaan liinassa niin kyllä se paranee. Niin varmaan...

Tällä viikolla pääsin vihdoin ortopedille, joka työnteli ja paineli solisluuta eri suuntiin ja loppupäätelmänä oli, että ei se solisluu tule stabiloitumaan ilman leikkaushoitoa. Nyt onkin sitten varattu aika leikkaussaliin, jossa pitäisi suorittaa ac-nivelen korjaus takareidestä otetulla jänteenpätkällä. No ei onneksi edes kauheesti vituta, kun en mä muutenkaan ole ajanu pyörällä viiteen kuukauteen. Hyvä että hiihtämässä on pystyny muutaman kerran käymään. Todella hyvällä tuurilla pääsen ehkä lokakuussa rullailemaan samalla dirtille, missä minä tuon olkapään alunperin teloinkin. Nyt jälkikäteen harmittaa sekin, että ei ollut tuohon aikaan minkäänlaista vakuutusta, minkä piikkiin tuon leikkauksen olisi voinut laittaa. Virheistä oppii ja tärkeämpää on se, että saa oman kroppansa kuntoon.

Nauttikaahan pyörällä rullailusta ja elämästä tänä kesänä. Koitan itsekin tehdä ainakin toista.

Hiekkaa kengissä

Päivät lyhenee ja kelit kylmenee. Linjat ja ilmat sentään vielä kasvaa.

Kesän parhaat jamit

Miten muuten kesän ekalle ja viimeselle aurikoselle UG-OG -jamipäivälle valmistautaan ku hankkimalla illan nesteytyksen valtion monopolin hienoimmasta konttorista Stockmannin vieressä? Valkeaa viniä ja vahvoja mallasjuomia. Tummaa ja vehnäistä hyvää. Autinko paisto ja päivä lupaili lämmöllään hyvää. Maailma keinahteli ja hyräili.

Kun illan synnit oli saatu kylmään ja pimeään viilenemään, oli aika suunnnistaa Hovinsuon pahamaineiselle lapsien leikkipuistolle. Pelkkä vilkaisu viiden jälkeen betoniparkin puolelle sai aikaan pelon. Parempi pysyä töyräitten keskellä tuli jokaisen kyseisen hetken kokijan suusta miltei kollektiivisena aaltona. Aurinko paahtoi, kädet hikosivat. Tätä kokijaa selän jumitukset häiritsivät tuossa vaiheessa siinä määrin, että sisäänhengittäminen syvään satutti. Piti saada itsensä lämpimäksi. Halut ajamaan olivat kaikilla kovat. Ajan hiekka alkoi pyörähdellä renkaiden liikkeen mukana.

Yhtäkkiä kaikki muuttui. Taivas alkoi synketä, Trio muuttui kvartetiksi. Kohtaus suurentui. Pelottomana ajaminen kumminkin jatkui ja uudet näyt saivat uskon parempaan palaamaan.

Kaksoissateenkaari, tuo madonreikäisen mielen tuhoava merkki ilmestyi taivaalle. Enään kukaan ei epäröinyt. Amerikkalainen jumala antaisi meidän tehdä hurjimmat stunttimme.
Myrsky oli väistynyt siltä erää.

Alettiin kuvvaan sitte videoa ja ajettiin vitusti. Junnutki kasvaa ja ajjaa nykyää kovasti. Mahtavvaa nähäkkö jokku kehittyy vielä tässä ajamisessa. Minun mieleen jäi erityisesti Miikan(yhellä koolla) nätti 270* pikkupooliin sisään. Tais tulla tuo videollekki.

Lähettii sitten ajjaan katua ku olin tyrmänny yhen potkulautailevan junnun ja aurinko alko taittuun jo turhan matalalle, Mentiin Oyssin kautta Kaketsulle. Vein siellä kesän ekan FLÄTTIhänkän!


Hoitaja kävi siinä sekuritaksella jotaki uhkailemassa. Sitte kyllästyttiin ainaisiin vartijauhkauksiinja lähettii eteneen pois. Poliisit ajo sinne hoitokodille, missä tuo reili on. Ollaa melko kriminal bmx outlawsseja kyllä. Siellä on muutes hyvä wallride, kunhan ottaa harjan mukkaan. Oli liikaa lasinsiruja siinä nyt, niin ei voinu vetää.

Aamulla olo oli kuulemma tällänen ollu kaikilla


Videota ja jotaki muuta Miikka vielä julkassee tänne kuha kerkiää. Ajakaa pyörillä!