keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Speksausta ja tilannekatsausta
Tänään taisi tulla 11 kuukautta täyteen tuosta olkapään leikkauksesta ja mitä tuon käden kuntoutumiseen tulee, niin tilanne näyttää ihan hyvältä. On tässä tullu pari kertaa käytyä Kuopion skeittihallilla ajamassa bmx:llä. Ainakin se on tullut huomattua, että kaikenlainen tuntuma pyörällä ajamiseen ennättää kadota reilun vuoden mittaisessa ajotauossa. Mutta eipä tuolla ole kauheesti väliä ollut. Pääasia, että koittaa pitää hauskaa. Näin kevään kynnyksellä maltan tuskin odottaa, että pääsisi jo ulos ajamaan. Etupäässä nyt tuonne Kuopion trailseille ja myös sinne Ouluun betonia halaileen.
lauantai 22. syyskuuta 2012
torstai 15. maaliskuuta 2012
Paikat hajalla #523
Jokainen kaatuu joskus. Joskus siitä selviää parilla naarmulla tai ruhjeella mutta joskus ylös pyörän päälle nouseminen kestää kuukausia tai ehkä jopa vuodenkin. Nyt kävi näin.
Omalla kohdalla tämä kaatuminen tapahtui dirtillä. Linjalla, jota olen ajanut lukemattomia kertoja siinä loukkaamatta itseäni. Kaatumisen syynä on yleensä virhearvio siitä tulevasta tilanteesta minkä tulet sekunnin kymmenyksen jälkeen suorittamaan. Tällä kertaa oli liian vähän vauhtia ja liian paljon pumppia nokalta, minkä syystä eturengas jäi vastapattiin ja lensin itse pää ja olkapää edellä alastulon yli flätille. Tuloksena AC-luksaatio gradus 3. Lääkäriki sanoi, että pidät sitä kättä kolme viikkoa vaan liinassa niin kyllä se paranee. Niin varmaan...
Tällä viikolla pääsin vihdoin ortopedille, joka työnteli ja paineli solisluuta eri suuntiin ja loppupäätelmänä oli, että ei se solisluu tule stabiloitumaan ilman leikkaushoitoa. Nyt onkin sitten varattu aika leikkaussaliin, jossa pitäisi suorittaa ac-nivelen korjaus takareidestä otetulla jänteenpätkällä. No ei onneksi edes kauheesti vituta, kun en mä muutenkaan ole ajanu pyörällä viiteen kuukauteen. Hyvä että hiihtämässä on pystyny muutaman kerran käymään. Todella hyvällä tuurilla pääsen ehkä lokakuussa rullailemaan samalla dirtille, missä minä tuon olkapään alunperin teloinkin. Nyt jälkikäteen harmittaa sekin, että ei ollut tuohon aikaan minkäänlaista vakuutusta, minkä piikkiin tuon leikkauksen olisi voinut laittaa. Virheistä oppii ja tärkeämpää on se, että saa oman kroppansa kuntoon.
Nauttikaahan pyörällä rullailusta ja elämästä tänä kesänä. Koitan itsekin tehdä ainakin toista.
Omalla kohdalla tämä kaatuminen tapahtui dirtillä. Linjalla, jota olen ajanut lukemattomia kertoja siinä loukkaamatta itseäni. Kaatumisen syynä on yleensä virhearvio siitä tulevasta tilanteesta minkä tulet sekunnin kymmenyksen jälkeen suorittamaan. Tällä kertaa oli liian vähän vauhtia ja liian paljon pumppia nokalta, minkä syystä eturengas jäi vastapattiin ja lensin itse pää ja olkapää edellä alastulon yli flätille. Tuloksena AC-luksaatio gradus 3. Lääkäriki sanoi, että pidät sitä kättä kolme viikkoa vaan liinassa niin kyllä se paranee. Niin varmaan...
Tällä viikolla pääsin vihdoin ortopedille, joka työnteli ja paineli solisluuta eri suuntiin ja loppupäätelmänä oli, että ei se solisluu tule stabiloitumaan ilman leikkaushoitoa. Nyt onkin sitten varattu aika leikkaussaliin, jossa pitäisi suorittaa ac-nivelen korjaus takareidestä otetulla jänteenpätkällä. No ei onneksi edes kauheesti vituta, kun en mä muutenkaan ole ajanu pyörällä viiteen kuukauteen. Hyvä että hiihtämässä on pystyny muutaman kerran käymään. Todella hyvällä tuurilla pääsen ehkä lokakuussa rullailemaan samalla dirtille, missä minä tuon olkapään alunperin teloinkin. Nyt jälkikäteen harmittaa sekin, että ei ollut tuohon aikaan minkäänlaista vakuutusta, minkä piikkiin tuon leikkauksen olisi voinut laittaa. Virheistä oppii ja tärkeämpää on se, että saa oman kroppansa kuntoon.
Nauttikaahan pyörällä rullailusta ja elämästä tänä kesänä. Koitan itsekin tehdä ainakin toista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
